tiistai 9. joulukuuta 2008

6. VIIKKO ALKOI...

Niin se aika rientää, vatuvarpaiden viimeinen viikko alkoi, täällä meidän luona Tuusulassa.
Vauhtia on riittänyt ja nyt tutkimusamatkailijat uskaltavat mennä jo päivä päivältä pidemmälle ja pidemmälle "pesästään".
Uskomaton on voima, näillä pienillä karvapalloilla ja nappisilmillä, ne saa nääs isommaltakin mieheltä jalat alta.

Viimeisen viikon kuvat löydät täältä KUVIA 6. VIIKKO

6 kommenttia:

Heli Myllynen kirjoitti...

Syötävän suloisen näköisiä pentuja!!
Ja kasvaneet aivan hurjasti. Maitobaariin on näköjään tullut ikäraja voimaan :=) Uskomattoman kärsivällisesti Pinja jakaa luut pentujen kanssa! Laitahan Sari jo siitä omasta pennusta kuvia sekä nimi julkiseksi :=) Mulla rupeaa jo perhoset tulemaan vatsaan, kun Sonan "päivät vähenee".

Hanna kirjoitti...

Ihania kuvia! Pinja on niin loistava mamma kyllä noiden pentujensa kanssa!

Kerttu kirjoitti...

Voi että, tulee ihan Heron pentuaika mieleen noita kuvia katsellessa! Ovat kyllä totisesti kasvaneet, silti tuntuu ihan kuin olisivat syntyneet vasta eilen! :)

Hannalla on kohta jännät ajat edessä(ko/kö??) ;))

Sari kirjoitti...

Heli -> Ikäraja asetettu mutta "HAPPY HOUR" on päivittäin =)
Pinjan on todella kärsivällinen ja hienoa on ollut seurata miten upeasti noita lapsosiaan opastaa ja ohjailee. Oman pennun kuvat ja nimet ehtii kyllä myöhemminkin... Niin monen monet kerrat on pentu vaihtunut ja nimi siinä mukana =)

Kerttu -> AIKA TODELLAKIN MENEE AIVAN LIIAN NOPEASTI, ehkä pennun odottajista AIVAN LIIAN HITAASTI =)

p.rossi kirjoitti...

Voih!
Tänään on se päivä,jolloin pennut lähtevät "vieroitushoitoon" Sanna-Maijalle!Voin vain kuvitella (ja Pinjan?)haikeutta pikkuruisten basenjien lähdettyä... onneksi tieto yhden palaamisesta lohduttanee..?
Sona (tänään 3v!) laittaa terkkuja Pinjalle

Dakarai Basenjis kirjoitti...

Pikkuruiset matkasivat aivan hiiren hiljaa ensimmäisen automatkansa. Onneksi eivät olleet mitään kiljukauloja, joita niitäkin on matkan varrelle sattunut.

Kerttu kömpi sängystä katsomaan pentuja, ja kun hän huomasi niiden vähän arastelevan se sanoi: ei talvitse pelätä, en ole mölkö, olen Saimi Kelttu Kaalina. Syötimme pennut yhdessä ja leikitettiin niitä leluilla. Sen jälkeen ne käpertyivät lentoboxiin nukkumaan ja Kerttukin malttoi mennä yöpuulle. Sopeutuvaisia nassikoita ovat!